Tie Tähtiin -estevalmennus Seppeleessä: kutsu.
Noni Pond. Meille on kivasti laitettu kolmen esteen sarja heti alkuun. Sarjaesteet olivat ehdottomasti suurin kompastuskivemme. Melkein olivat puomit kolisseet kotona Hukkasuon ensimmäisessä osakilpailussa, ja sitä ennen meillä oli ollut kahden esteen sarjalla aivan suunnattomia vaikeuksia Hallavan estevalmennuksessa. Eikä tämänkään valmennuksen kolmen esteen sarja hyvin mennyt! Sellainen on pitkäaskelisella Pondilla niin vaikea juttu minulle, että olisin voinut hinkata pelkästään sitä yhtä sarjaa koko valmennuksen ajan.
Kaiken huipuin juttu oli, että tätä sarjaa seurasi Pondin kokoon ja notkeuteen nähden tiukka käännös ja uusi sarja, tällä kertaa kahden esteen pituinen. Taas kerran se, että puomeja ei pudonnut, johtui vain siitä millainen ammattilaistausta Pondilla on. Kun se oli ollut kilparatsu ennen ratsastuskoululle päätymistään, metrin esteet olivat olleet sille suupaloja. Tiesin minä senkin, että sarjaesteiden meneminen on Pondilla periaatteessa mahdollista: sen omistaja Riittakin saa sillä mentyä sarjat nätisti, joskin suurella vaivannäöllä. Minulla puolestaan ei ollut aavistustakaan, miten auttaa Pondia sarjoissa. Kyllä minä puolipidätteet tein, ja koetin rauhallisempaa lähestymistä niin kuin käskettiin, mutta Pondin isot askeleet eivät kerta kaikkiaan sopineet esteiden väliin. Taas kerran minulle suositeltiin jo ihan esteratsastuksenkin vuoksi kouluvalmennukseen osallistumista: Pondin harppomista voisi kyllä kompensoida, kunhan malttaisin opetella. Onneksi olin ilmoittautunut pariinkin kouluvalmennukseen ennen seuraavaa osakilpailua...
Yksittäiset esteet eivät tuottaneet meille mitään ongelmia. En voi ottaa siitä kunniaa. Lainahevoseni on paljon minua taitavampi. Tein sillä laajempia kaaria kuin olisin pienemmillä ja ketterämmillä hevosilla tehnyt. Se oli minulla lainassa, eikä meillä olisi aikaa korjata mitään sen suurempia ketteryysongelmia. Jos Pond olisi minun, pyrkisin saamaan siitä notkeamman ajan kanssa.
Ja sitten taas oltiin sarjoilla. Keskityin niin, että päätäni särki. Yritin koota Pondia vielä viimeiseen asti parhaani mukaan. Lyhentää sen askelta. Ponnistus osui oikeaan kohtaan, hyppy oli kaunis. Esteiden väliin mahtui yksi askel, ja vaikka kuinka yritin, se venähti ihan liian pitkäksi. Pondin ponnistuspaikka oli jälleen kerran liian lähellä jälkimmäistä estettä, ja yli mentiin vain sen korkean tason turvin tälläkin kertaa.
Minun teki mieleni ihan kauheasti luovuttaa ennen kolmen esteen sarjaa. Tein puolipidätteitä aika ronskisti ja sain Pondin kuulolle. Ponnistuspaikka osui kohdilleen, ja tunsin olevani hypyssä mukana. Pidätin hevosta hieman jo ennen kuin se laskeutui. Nyt jumaliste Pond, nyt sen askeleen on mahduttava tähän! Ja mahtuihan se, vaikka askeleen lyhentämisen olisi tottavie voinut hoitaa kivemmallakin tavalla kuin ohjista vetämällä. Seurasi kuitenkin hyvä hyppy. Taas pidätin Pondia, ja seuraavakin askel mahtui esteiden väliin. Taisin olla niin hirveän helpottunut ja tyytyväinen jo ennen ponnistusta, että lopetin ratsastamisen vähän kesken ja horjahdin. Pondin takajalat osuivat puomiin, mutta eihän sellaisella ole väliä. Olo oli kuin voittajalla, vaikka tietenkin kyseessä oli vain yksi osittainen onnistuminen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti