 |
| Equestrian Pro |
Isi ja Pond sijoittuivat 1/8 ja Ruska sai erityismaininnan Kilpailujen paras muumi, mistä hän on hyvin ylpeä!
Tehtävänanto
Olet ottanut kisoihin mukaan kisahoitajan. Kirjoita teksti kisasuorituksesta hänen näkökulmastaan. Onko hoitajallasi tapana analysoida tuomarin tapaan hoitohevosensa jokaiset liikkeet vai meneekö radan seuraaminen lähinnä sormien välistä vilkuillen ja täristen? Vai eikö hoitaja ollutkaan kentän laidalla tsemppaamassa, mitä tapahtui?
Tänään minä sain olla meidän iskän ja Pondin muumi, kerta minä olen jo iso, melkein kuuden. Minä olen nähnyt, että isoissa kisoissa on sellaisia muumeja, jotka hoitavat hevosia, kun ratsastajat eivät kerkiä. Ratsastajalla on nimittäin tosi monta hommaa päivän aikana. Meidän iskälläkin oli. Sen piti juoda kahvia pahvimukista, puhua joillekin sedille ja tädeille ja kaikkea sellaista, niin että minä sitten hoidin Pondia kun olin muumina. Tai iskä auttoi vähän harjaamisessa, kun en yltänyt. Ja satulankin se laittoi. Ja suitset, kun Pondin pää on niin korkealla. Ja puhdisti kaviot, kun äiti sanoo etten minä saa kun se on vaarallista, vaikka salaa kotona iskä antaa minun kuitenkin puhdistaa, jos äiti ei vain näe. Iskä sanoo, ettei se vaarallista ole, ja äiti ei vain ymmärrä hevosten päälle, kun kerta käy vaan jalkapallossa, eikä oikeissa hyvissä harrastuksissa, niin kuin ratsastamassa.
Kotona minä saan istua iskän kanssa hevosen selässä aina aluksi ja lopuksi, ja aina välillä ratsastan itse, mutta nyt se ei käynyt, kerta oltiin kisoissa. Iskä meni ihan yksin, ja äiti halusi pitää minua sylissä vaikka olen jo iso kylläkin. Iskä teki minulle aina hassuja ilmeitä kun se meni ohi siinä lämmittelykentällä, mutta sitten sen piti mennä siihen oikeaan kisakenttään, niin sitten se ei ilmeillyt enää ja me mentiin äidin kanssa katsomon penkille. Siellä minä sanoin yhdelle tytölle, että toi on mun iskä, ja sitten me katsottiin kuinka iskä ja Pond menivät vähäsen jotain ravijuttuja.
Kun olen kerta muumi ja iskän ja Pondin valmentaja vähäsen myös, katsoin tarkkaan mitä iskä teki, että voisin sitten antaa palautetta sille. Meidän ratsastuksenopekin antaa aina palautetta että mikä yksi asia pitää korjata ja mitkä monta asiaa meni hyvin. Ensimmäisenä painoin mieleen, että iskä ei osaa vielä vissiin kunnolla kevyttä ravia, kun meni harjoitusravia koko aika. Minun ratsastuskoulun openi ainakin sanoo, että on maailman tärkein asia osata oikea kevennys, ja nyt iskä ei kyllä osannut yhtään. Toinen juttu, josta sille pitää sanoa, on vauhti. Minä olen kyllä mennyt ravia meidän Pondilla monta kertaa, ja se pääsee paljon lujempaa kuin mitä iskä meni. Meidän ratsastuskoulun ope ei ole sanonut tätä, mutta itse minä tiedän, että kaikkein nopein hevonen on paras hevonen, ja iskä meni tosi hiljaa. En ole saanut vielä laukata Pondilla, mutta sekin näytti tosi hitaalta, ja meidän ope sanoo että laukka on kuitenkin hevosen nopein askellaji.
Minä aion sanoa iskälle myös ohjasotteesta. Meidän open mukaan heppaa ohjataan pohkeella ja ohjalla, ja iskä ei nyt kyllä tainnut oikein ohjata ohjalla, kun ei kerta näkynyt mitään ohjaamista. Sillä oli kädetkin melkein yhdessä. Ei Pond voi tietää kumpaan suuntaan sen pitää kääntyä, jos ei vedä vähäsen sivullepäin. Apujen pitää olla selkeitä. Niin meidän ope sanoo. Meidän open nimi on Riitta ja se tietää kaiken hevosista kylläkin, kerta sillä on oma ratsastuskoulu.
Mutta meidän iskä näytti kyllä ihan kivalta kun se meni. Meidän kerhon tytöt on joskus huudelleet minulle, että minun iskä on hirviö ja syö lapsia, kun sillä ei ole kerta toisessa silmässä ripsiäkään, mutta ei se ole edes totta. Iskä on ihan kiltti ja se tykkää minusta ja äitistä ja Pondista ja meidän koirista, ja aina välillä se laulaa meidän marsuille kun luulee etten minä näe. Se vain näyttää vähäsen hassulta välillä, mutta ei se haittaa, ja sitä paitsi ei sitä edes huomaa enää sitten kun vaan on sen kanssa. Mutta kisoissa iskä olisi varmasti näyttänyt meidän kerhon tyttöjenkin mielestä kivalta, kerta sillä oli sellainen musta takki kuin minun sleich-ratsastajaukkelillanikin on, ja se hymyili itsekseen. Iskä hymyilee tosi harvoin, mutta yleensä silloin kun se on minun tai Pondin kanssa, tai kun se laulaa marsuille, tai kun se tanssii salaa koirien kanssa kun äiti on kaupassa ja minä vakoilen sitä omasta huoneesta. Iskä on kiltin näköinen, kun se hymyilee.
Iskä ei viitsinyt ratsastaa kauhean kauaa. Kotona se ratsastaa ainakin sata tuntia aina ennen kuin on minun vuoro, mutta nyt se meni vain vähäsen. Sanoin äitille, että nyt pitää mennä, kun minä olen kerta muumi. Äiti kuitenkin kuvasi iskää vieläkin kännykällä ja hyssytteli ja hoki etten minä ole mikään groomi. Minä lähdin sitten yksin hoitamaan hevosta, ja äiti juoksi täysillä minun perääni ja puristi minua käsivarresta niin kovaa että tasan tuli kyllä mustelma. Ajattelin että kantelen kyllä iskälle, mutta vasta sitten autossa, kun kerta meillä muumeilla on niin paljon hommia ettei siinä ehdi valittaa. Paitsi että satulavyötä en saanut avata, kun sekin on äitin mielestä vaarallista. Enkä yltänyt ottamaan satulaa pois. Enkä harjaamaan. Enkä saanut puhdistaa kavioita, kun äitin mielestä hevoset on hulluja ja vaarallisia. Mutta iskä osti minulle kuitenkin pehmiksen, kerta tein niin kovasti hommia.
