2x TT-kouluvalmennus

Ensimmäinen teksti on Auburnin kouluvalmennuksesta 20.3.

"Se menee nyt suorana. Niin kuin harjanvarsi. Sekä hyvässä että pahassa mielessä."

Niin niin, se oli kuultu monta kertaa ja monesta suusta. Kun Pondin piti ravata eteenpäin, se meni luotisuoraan ja mutkittelematta. Mutta myös koko sen ruumis oli suora. Se kantoi itseään jo paremmin kuin alussa, mutta edistyksemme oli aivan kohtuuttoman vähäistä suhteessa näkemämme vaivan määrään. En kerta kaikkiaan saanut sitä liikkumaan riittävän hyvin, ja näkyihän se sijoituksissammekin. Ja kyllä minä koetin kuunnella ohjeita.

Tämä Näyhön Heidi neuvoi nätisti. Pondin omistaja, vakivalmentajamme Riitta olisi äyskäissyt jo, että "Reita! Toi ei ole lisättyä ravia! Sä nostat vaan tempoa nyt kun piti pidentää askelta! Yritä nyt edes!" Se Näyhö ei kuitenkaan sanonut niin. Ennemminkin hän kehotti kuin kritisoi, ja silti se oli tuhat kertaa hirveämpää kuin Riitan äyskäisyt. Hän nimittäin sanoi, että vika lähtee nyt paitsi siitä, että hevonen on saanut viimeiset kymmenen vuotta tehdä vähän mitä tahtoi ratsastuksessa, myös siitä, etten istu kunnolla. Samaan aikaan kun pyysin Pondilta liikettä ja rentoutumista, estin sitä omalla istunnallani. Minun teki mieli pudottaa ohjat ja hieroa naamaani kaksin käsin niin voimakkaasti, että nahka lähtisi. Voi veljet. Miksen ole edes kerran kuussa käynyt ratsastamassa kunnon hevosella vaikka ratsastuskoulussa? Joskus saatoin sanoa, että jos en muuta osannut, niin erinomainen istunta minulla oli. Ja siksen ollut kiinnittänyt siihen huomiota.

Jouduin siinä valmennuksessa tavallaan aloittamaan koko ratsastustouhun alusta. Tuntui, etten osannutkaan ylipäätään mitään. Minusta ratsastus alkaa istunnasta. Se on ensimmäinen asia, joka pitää osata. Kaikki perustuu siihen. Oli aika itkettävää kuulla, ettei osannutkaan sitä perustaa, jonka oli kuvitellut olevan vahva, ja jolle kaiken muun piti rakentua. Teki suoraan sanottuna mieli lopettaa. Mennä kotiin Mayan ja Minin luokse ja teeskennellä, että huono ratsastukseni johtuu huonoista hevosistani. Vitsin Pond. Vitsin taitava Pond. Pilasi illuusioni.

Vaikka itsetuntoni sai kolauksen, Pondin laukkasiirtymät eivät. Olin masentuneempi kuin koskaan hevosen selässä, ja silti taisin ratsastaa paremmin kuin koskaan. Pieniä hetkiä kerrallaan Pond näytti ihan kilpahevoselta - näin peilistä! Ei se ollut tosiaankaan muodoltaan lähelläkään sellaista virkkuukoukkuhevosta kuin sen olisi kai pitänyt olla, mutta kyllä minä tunsin sen selän pyöristyvän. Ja kun se käytti lihaksiaan, kunnolliset siirtymät olivat ylipäätään mahdollisia.

Kotona Keitaro kysyi meiltä, kuinka meni. Teki mieli haistatella, mutta nielin kiukkuni ja ylpeyteni ja sanoin vain olevani maailman huonoin ratsastaja.
"Joka tietää, ettei tiedä mitään ratsastuksesta, tietää enemmän kuin se, joka ei vielä tiedä, ettei tiedä mitään", Keitaro sanoi.
"Jaa. Lähdetäänkö kaljalle?" minä kysyin, kun väsyneet aivoni eivät tuntuneet millään saavan kiinni siitä surkeasta filosofoinnista.
"Tietenkin", Keitaro vastasi ja tarttui Pondin harjasankoon minua auttaakseen. "Mun mielestä on ihan viihdyttävää kuunnella kun sä vellot itsesäälissä!"

---

Toinen teksti on Hallavan kouluvalmennuksesta 25.3.

Mikä ihme niissä avo- ja sulkutaivutuksissa on käynnissä? Ihan niin kuin hevonen ei osaisi, vaikka olen kyllä ihan varmasti nähnyt sen onnistuvan omistajansa Riitan, sen topakan tädin kanssa! Tänään ei onnistunut, ei sitten millään. Tottakai syy on minussa, mutta kertokaahan, mitä varten ravissa ne menivät sitten itse asiassa yllättävän hyvin heti niiden käyntifiaskojen jälkeen?

Valmentaja Dineo sanoi, että ongelma on pohjimmiltaan eteenpäinpyrkimyksessä. Viimeksi kävin sen Näyhön likan valmennuksessa ja itsetuntoni sai kolauksen, kun istuntani ei ollutkaan niin hyvä kuin olin kuvitellut. Ja nyt pitäisi keksiä sellainenkin taikasauva, jolla saisi korjattua jotain nimeltään eteenpäinpyrkimys. Ravissa ongelmia ei ollut kai siksi, että Pondilla on muutenkin tasoonsa nähden aika vahva ravi. Mutta voi sitä käyntiä...

Okei, jos kyseessä olisi oma tuttu hevoseni, lähtisin korjaamaan ongelmaa keventämällä ohjasotetta, parantamalla omaa ryhtiäni ja antamalla puolipidätteetkin siihen malliin, että nyt taivutaan eikä leikitä. Mutta kun Pond ei toimi niin kuin oma hevoseni. Jos sen ohjasotetta hellittää, se valahtaa kummalliseen, pitkään muotoon ja sen etupää alkaa laahata. Takapää marssii silti hyvin. Ja oman ryhtini suhteen en enää tiedä, mitä tekisin. Näyhön valmennuksen jälkeen olen nimittäin todellakin tarkkaillut istuntaani vainoharhaisen tarkasti sekä ihan fiilispohjalta että peilistä ja videolta, enkä vain keksi enää parannettavaa. Kyllä minä olen suorassa, ja kyllä minä olen suorana! Ja aivan sitten varmasti myötään hevosen liikkeitä just eikä melkein, ja keskityn siihen nyt kaiken muun kustannuksella. Ja mitä puolipidätteisiin tulee, noh... Yhtään ronskimmat otteet saisivat Pondin varmaan jo epäröimään. En yleensä ratsasta tällä tavalla, mutta nyt oli kokeiltava jotain uutta. Ryhdikkäämpää otetta.

Valmennuksen jälkeen, kun Pond oli jo lastattu Hukkasuolta lainattuun traileriin, istuin autossa ja soitin hevosen omistajalle. Riitta vastasi kertatuuttauksella.
"Riitta", hän tokaisi siihen malliin, että jo hänen vastauksessaan oli käskevä sävy.
"Mitä mä teen, mitä mä teen, mitä mä teen?" uikutin puhelimeen ja selitin ongelmani. Jo siinä vaiheessa kuulin pelkästä Riitan hengityksestä, että hänellä oli vähintään väliaikainen ratkaisu jo valmiina meitä varten.

Riitan ratkaisu oli yksinkertainen. Keskity hyvä mies nyt siihen, mikä sujuu, kun kerran jopa ravissa taipuminen on ollut tälle hevoselle mahdotonta minun kanssani niin pitkään. Hän äyskäisi puhelimeen, että se on suuri saavutus meille, ja olemme parantaneet paljon sen Hukkasuon ensimmäisen osakilpailun koulukatastrofimme jälkeen. Se äyskähdys oli tarkoitettu lohdutukseksi. Niin minulla oli ihan hyvä mieli, kun ajelin kotiin. Jos Riitta sanoi, että tämä riitti tälle päivälle, niin tämä riitti. Se Dineo oli vähän vihjannut samaa, mutta eihän häntä nyt voi uskoa samalla tavalla kuin Riittaa. Ei kukaan ole niin vakuuttava kuin Riitta!