Kouluratsastusta on harjoiteltu paljon, koska Riitta, Pondin emäntä, on ollut sitä mieltä, että se on meille äärimmäisen tarpeellista. Väitin aluksi vastaan, koska hypätähän minä halusin. Sittemmin vastaanväitteideni loppuminen ei suinkaan tarkoittanut sitä, että olisin ollut Riitan kanssa koko ajan enemmän ja enemmän samaa mieltä! Ei: pikemminkin hän uuvutti minut. Tänään päästessämme pitkästä aikaa hyppäämään Pondin kanssa, minun oli kuitenkin myönnettävä itselleni, että Riitta on ollut oikeassa kouluvalmennuksista.
Minusta tuntuu, että Pondin lihaskunto on kehittynyt niin paljon, kuin näin lyhyessä ajassa on mahdollista. Se kantaa itsensä paremmin ja vaivattomammin, vaikka onkin yhä vielä melko rautakankimainen pötkylä. Se on aina osannut hypätä, mutta nyt lähestymisissä ja ponnistuksissa oli jotain sellaista jäntevyyttä, joka siltä on aikaisemmin puuttunut. Se laukkasi aina suoraan rohkeasti esteelle, uskalsi mennä rennosti tarpeeksi lähelle ja jopa hyppäsi matalammalta. Olen kuvitellut tähän asti, että Pondin suhteettoman suuret hypyt johtuivat joko esittämisenhalusta tai konkariudesta: lainattu tammanihan hyppää puolitoista metriä ratana. Nyt minusta alkoi tuntua, että epävarmuudesta ne johtuivat! Pond ei ole luottanut kroppaansa, ei varsinkaan minun kanssaan, ja on ikään kuin varmuuden vuoksi ponnistanut aina vähän liian aikaisin ja liian korkealle. Mutta poissa oli kaikki se. Jopa okseri, joka oli meidän molempien mielestä radan kunnioitettavin este. ylittyi rennolla, sopivalla ilmavaralla.
Tämän valmennuksen pääaiheena olivat kuitenkin hyvät tiet. Teiden suoruudessahan meillä ei ole ikinä ollut ongelmia! Pond on niitä hevosia, jotka ajautuvat oikeaan kurssiin mielellään ja pysyvät siinä mutkittelematta ja vääntyilemättä. Ennemminkin tiukat käännökset ovat ongelmakohtamme. Pond on yhtä raskas, pitkä ja suuri hevonen kuin minä ratsastaja, ja vaikka meillä molemmilla on pitkät jalat, joilla on helppo juosta lujaa, ei meistä tule ikinä yhtä ketteriä kuin ponitytöistä ja tyttöjen poneista. Tällä radalla oli tilaa tehdä laajoja kurveja. Itse asiassa tiet oli rakennettukin niin, että meidän piti kiertää muut esteet aina ulkopuolelta ennen seuraavaa hyppyä. Jos joskus, kerrankin, sattuisi kisoihin tällainen rata, siitä olisi meille ihan uskomaton etu. Pond on kuin tehty tähän, eikä niihin pieniin ja ketteriin käännöksiin, joita yleensä halutaan.
Laukanvaihdot menivät muuten jälleen kerran surkeasti. Se on ehdottomasti minun syyni. Olen nähnyt miten Riitta ratsastaa itse Pondilla. Hänelläkin on vaikeuksia, vaikka hän on minua merkittävästi taitavampi, mutta kyllä hän sentään ihan tavalliset laukanvaihdot saa osumaan kohdilleen. Minä en, vaikka tiedän sen olevan yksi kompastuskivistäni ja kiinnitän siihen paljon huomiota myös kotona harjoitellessamme. Mutta kyllä minä vielä saan niistäkin kiinni! Olemmehan me jo näin paljon kehittyneet kaikessa muussakin! Varmaan pitää mennä vielä tosi moneen niihin Riitan pakottamista kouluvalmennuksista, niin alkaa sujua myös esteillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti