Oscar-puhe

Chai kertoo. (TT2020: 302 sanaa.)

Kun joku voittaa Oscar-palkinnon, hän kiittää kaikkia mahdollisia ihmisiä aina. Olen tietenkin kuullut oman osani voittopuheista, ja aina ajatellut, että sellainen on vähän läpinäkyvää tekokohteliaisuutta. Antaa nyt toisille väkisin kunniaa omasta voitostaan! Ajattelin, että jos voittaisin joskus jotain, mitä tahansa, sanoisin palkintoa ojennettaessa vain kiitos. Niin kuuluu tehdä.

Taisin ajatella näin, koska en ole koskaan voittanut mitään, enkä edes kilpaillut missään voittoa tavoitellen, ellei jalkapalloa lasketa. Eikä jalkapalloa lasketa, koska ennen vanhaan voitimme aina Markuksen ja Maijan takia, ja jalkapallossa voitosta ei muutenkaan seuraa tavallisessa elämässä mitään palkintojenjakoa. Nyt, kun kilpailen ensimmäistä kertaa elämässäni muunlaisesta voitosta ja oikeista palkintoruusukkeista Reitan hevosella, olen kuitenkin ihan toista mieltä Oscar-puheista.

Yksilökilpailun voittoon vaaditaan näköjään suuri tiimi. Meitä onkin monta, vaikka muilla tuntuu olevan enemmän ihmisiä ympärillään kuin minulla -- vaikka pian sekin muuttuu, kun tutustun. Minulla ja Pondilla on ollut tähän mennessä Reita ja ratsastuskeskus Eevan Eeva, ja sitten se Hopiavuoressa valmentanut valmentajasetä. Näiden välittömien vaikuttajien lisäksi tiimissämme on Eetu ja Camilla, jotka huolehtivat Pondin pihalle aamulla ja antavat  ruokaa ja pitävät silmällä. On kengittäjää ja eläinlääkäriä. Tärkeitä ovat myös muut Hopiavuoren Tie Tähtiin -cupin  osallistujat. On paljon helpompaa ratsastaa, vaikka pelottaa, kun tietää ainakin muutaman ihmisen kannustavan ja hymyilevän ja olevan meidän puolellamme.

Jos ajatellaan vieläkin laajemmin, tiimimme jatkuu kauemmaskin: Hukkasuon hevostalliin asti. Siellä minä opin ratsastamaan Lassella, joka siellä kuulemma vieläkin asuu, ja Snorrella, jonka nykyisestä tilanteesta en tiedä mitään. Minua opettivat Crimis ja Kei Reitan lisäksi. Ja joku on Pondinkin opettanut. Reita sanoo, että sillä on omistajakin, joku ratsastuskoulun täti, joka on pitänyt siitä huolta, mutta sitä ennen se on jo opetettu ratsuksi. Reita itse on kilpaillut sillä paljon, ja treenannut koko ajan, joten sekin tietenkin vaikuttaa.

Jos siis voittaisin Oscar-palkinnon, ei kun Tie Tähtiin -palkinnon, kiittäisin jo nyt montaa ihmistä. Varmaan tiivistäisin sanomani niin, että mainitsisin Reitan, Hopiavuoren väen ja yleisesti valmentajat.