 |
| Mikael |
Kun Nokkosen Kari pitää valmennuksen, niin sinnehän on mentävä: enhän minä niin hullu ole että päästäisin sellaisen tilaisuuden käsistäni! Harmi vain, että hevoseni Apassi ei oikein ole ainakaan vielä sentasoinen, että sen kanssa kannattaisi ajella yhtään kenenkään valmennukseen. Soittelin siis hevostuttuni läpi toivoen löytäväni jostain kivan hepan, jonka kanssa voisin hioa edes omia taitojani Apassia varten. Muutaman mutkan kautta päädyin soittamaan erään ratsastuskoulun eläköityneelle Riitta-omistajalle, jota en ennalta tuntenut kuin nimestä. Kerroin kuulleeni mutkien kautta Pondista, ja pyysin sitä lainaan. Rasittuneen kuuloinen Riitta lupasi hevosensa heti minulle.
"Kunhan viet sen pois tosta jaloista pyörimästä", hän taisi huokaista.
Niin minä ja Pond osallistuimme yhdessä valmennukseen, ja voin kertoa, ettei se hirveän hyvin mennyt! Se Pondhan oli laiska ja puuhevosmainen tamma! Vaikka kuinka yritin, en saanut sitä ratsastettua muotoon. Kaikki oli ihan hirveän vaikeaa. Se heräsi eloon vasta siinä vaiheessa, kun teimme ratsastuskoulumaisia raviharjoituksia, joissa tuli vuoroin ravata, vuoroin pysähtyä ja vuoroin peruuttaa.
Laukkasiirtymistä sain sentään jotain irti, vaikka eivät nekään häävisti menneet. Tai siis lähinnä taisin saada ideoita Apassin treenaamiseen. Kyllä minä huomasin miten tämä Pond yritti kiltisti parhaansa, mutta minun toistaitoisuuteni ja sen ratsastuskouluhevosmaisuus näkyi kyllä kauas.
Valmennuksesta oli kuitenkin suuri hyöty. Vein ratsastuskoulun Riitalle takaisinpäin paitsi Pondin, myös Nokkosen Karin vinkit sen eteenpäinviemiseen. Pondin hoitaja taisi innostua niistä enemmän kuin Riitta. Hän oli kuulemma epäillyt, että hänessä on jokin vika, kun hän ei saa Pondia edes peräänantoon. Sanoin, että sitten minussa on se sama vika. Apassille vein kotiin puolestaan ripakopallisen treeni-ideoita, joista olisin maksanut mielelläni vaikka enemmän kuin yhden valmennuksen ilmoittautumismaksun.
Kiitti Kari.
Allaoleva kertomus ja kommentti valmennuksesta © VRL-14761
Kouluvalmennusryhmän ainoan orin pään pyörälle saanut holskitamma Pond tallasi rauhallisesti kaviourassa. Ruunikkoa neitiä ei uusi maneesi ja tuntemattomat ratsukot stressanneet, vaan Pond eteni varmoin, kuitenkin hitain ja jokseenkin laahustavin askelin eteenpäin. Tamman selässä istuvalle Mikaelille asiasta mainitessani ratsastaja pyrki laittamaan ratsuunsa lisää liikettä. Pond ei näyttänyt kuitenkaan pitkäksi aikaa työntekoon heräilevän, joten Mikael sai aloittaa tammansa kanssa ravityöskentelyn hieman muuta ryhmää aiemmin. Tamma lähti kuuliaisesti liikkeelle, tosin Mikael kevensi tamman ravia aivan liikaa eteenpäin. Niinpä pyysin ratsukkoa liikkumaan reippaammin ja Mikaelin keventävän vain sitä liikettä mitä tammasta todella irtoaa. Kun ratsastaja lopetti ylikeventämisen alkoi Pond jälleen hidastella, niinpä Mikael sai patistella ratsunsa hereille ja kavioihin lisää liikettä. Lopulta aloittaessamme peruutus-ravi-pysähdys-ravi tehtävän Pond heräsi työntekoon. Kenties Mikael oli tarpeeksi sinnikäs tai Pond joutui sen verran miettimään mitä ratsastaja tämän haluaa tekevän, että liikkeet saatiin hieman vaivattomammiksi. Mikaelilla oli ihailtavan pehmeä kuolaintuntuma, tosin kuolaintuntumasta huolimatta tamma ei kummoisemmin taipunut ympyröillä. Oli myös turha odotella tamman hakeutuvan automaattisesti mukavaan asentoon, vaan tamma paineli niskasuorana aina uralle päästessään. Mikaelilla oli siis kädet täynnä töitä Pondia asetellessaan ja taivutellessaan. Harjoituslaukka-ravi-keskilaukka-ravi siirtymät loivan kiemurauran mukaisesti saivat Pondin reipastumaan, ja Mikael sai tamman hieman tarkkaavaisemmaksi. Harjoituslaukassa tamma jäi hieman laahustamaan takajaloillaan, mutta keskilaukassa Mikael sai keskittyä vain oman asentonsa säilyttämiseen. Pondilla alkoi pikku hiljaa paukut loppua, olihan ryhmä jo tunteroisen verran treenaillut. Tamman uupuessa oli luvassa kuitenkin vielä kiemurauralla työskentelyä. Vastalaukassa Pond teki monta kertaa pudotuksen raville, sillä tamma ei millään tohtinut kantaa omaa etuosaansa kaarteisiin. Mikael yritti saada Pondista vielä viimeisetkin voimat ulos, ja kun kiemurauralla alettiin tekemään laukanvaihtoja aina kaarteen suuntaan reipastui tamma vielä hetkeksi. Puoliverinen teki oikein nöyrästi kaikki laukanvaihdot. Jos laukanvaihtoja olisi tehty valmennuksen alkupuolella, olisi tamma varmasti väläytellyt hieman pontevampia laukanvaihtoja. Loppuraveissa Pond oli jo aivan valmis kävelemään traileriin ja kurvailemaan kotiin, mutta sen sijaan Mikael taivutteli vielä tammaansa pehmein ottein. Maneesin keskelle pysähdyttyään Pond näytti minun silmääni siltä, että kunhan tamma pääsee viimein omaan karsinaansa on sillä päiväunien aika.
Pond on selvästi hieman kyllästynyt pyörimään maneesissa rinkiä, joten tamman kanssa voisi kokeilla taivuttelua ja treenailua maastopoluilla, pellolla tai vaikkapa järven jäällä. Ruunikko on kaikesta huolimatta rento harrastelukaveri, josta saa varmasti paljon irti jos sen kanssa vain ennättää tekemään vaihtelevaa, monipuolista treeniä. Tamman liikkeistä puuttui selvästi etuosan keveys, joten etuosaa voisi kokeilla treenata puomi- tai kavalettiharjoituksilla. Näin talvisin voi myös tehdä hankitreeniä, mikäli Pond vain rohkenee kahlaamaan lumessa. Täytyy sanoa että Mikaelilla oli kyllä lehmänhermot ja Pondin laiskottelusta huolimatta ratsastaja ei herpaantuntut vaan jatkoi aktiivista ratsastusta koko valmennuksen ajan, loppukäynteihin saakka. Pond ei automaattisesti hakeutunut peräänantoon tai edes pyöristynyt niskastaan, mutta Mikael osasi vedellä oikeista naruista ja sai Pondin kulkemaan oikein sievästi useampaankin otteeseen. Jos tamman kanssa koulukentillä halajaa starttailla, täytyy Pondin kanssa aloittaa tavoitteellinen treenaaminen ja tamman etuosaan on hankittava tavalla tai toisella hieman lisää lihasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti