Kouluvalmennus Hallavassa 19.4.
Ilmoittauduin tähän valmennukseen tasan siksi, että Riitta kiristi, uhkaili ja lahjoi minua. Jostain syystä tykkään nimittäin tehdä ravi- ja laukkaharjoituksia Pondin kanssa, mutta inhoan taivuttelua, johon tässä valmennuksessa keskityttiin. Väitin kyllä Keitarolle vakaasti, että mielipiteideni syy olisi se, että Pondilla on näyttävät askellajit ja se on aivan surkea taipumaan. Oikeasti se taitaa kuitenkin olla täsmälleen mieltymysteni syy. Kuka nyt ei tykkäisi harjoitella itselleen helppoja juttuja? Siitä tulee sellainen olo kuin oikeasti muka osaisi jotain.
Ja kammottava valmennushan siitä tuli, niin kuin uumoilin. Avo- ja sulkutaivutuksissamme ei tosiaankaan ole koskaan ollut kehumista, kokoamisesta puhumattakaan. Vaikka yritin ottaa kaiken irti valmennuksesta, olin turhautunut jo ensimmäisen tehtävämme, nimen omaan niiden taivutusten, alkaessa. En ole muutenkaan ollut tänä keväänä erinomaisella tuulella Mayan takia, mutta silloin minua tuskastutti niin kovasti, että teki mieli ratsastaa kentältä ulos ja häipyä. Mutta en minä tietenkään voinut niin tehdä, koska se olisi ollut ehdottomasti kakaramaista ja typerää. Aikuinen ihminen tulisi valmennukseen ihan lähes vapaaehtoisesti ja sitten häipyisi. Joo ei. Sen sijaan kirosin Riittaa, taivutin Pondia parhaani mukaan ja yritin tehdä pyöreän voltin taivutusten väliin.
Sentään pääty-ympyröissä löytyi keskiravi kuin itsestään, ja ei se kokoaminenkaan loppujen lopuksi huonosti mennyt. Ongelmana oli ennemminkin koottuna pysyminen kuin kokoaminen. Mietin, auttaisiko Pondia hevoshieroja, vai oliko sillä vain kerta kaikkiaan niin olematon lihaskunto.
Kiemurauran siirtymät askellajista toiseen tuntuivat helpoilta, ja silloin tajusin, että olemme me kehittyneet näiden kaikkien valmennusten aikana vaikka kuinka. Emme taivutuksissa ja notkeudessa ehkä ollenkaan, mutta ainakin siirtymissä. Pond tuntui kuuntelevan minua aivan mahtavasti, ja kerrankin se tuntui pehmeältä ratsastettavalta. Olin tehnyt paljon töitä istuntani eteen, kun minulta otettiin sen suhteen luulot pois eräässä valmennuksessa. Ehkä Pond vastasi siihen, tai ehkä johonkin muuhun. Väliäkö sen: kehitystä oli havaittavissa. Moni olisi tietenkin pystynyt Pondilla paljon parempaan kuin minä, mutta eipä itseään kannata liiaksi muihin vertailla. Itseensä vain.
Valmennuksen loputtua olin hikinen, vieläkin aika ärtynyt, mutta tavallaan ihan tyytyväinenkin. Ajattelin, että oli ihan hyvä taas kerran, kun Riitta oli pakottanut minut ja Pondin tähänkin operaatioon. Kun harjoittelisin tarpeeksi taivutuksia ja sensellaista, eivätköhän nekin lopulta sujuisi. Eivät varmaan tämän Tie Tähtiin -cupin aikana, mutta sentään edes jonain päivänä. Harjasin hieman hikistä Pondia ilta-auringossa ja katselin taitavampien ratsastajien expert-tasoista valmennusta joutessani. Heidän menonsa näytti oikein erityisen jalolta. Ei minua oikeastaan edes harmittanut, etten koskaan pääsisi heidän tasolleen, vaikka tietenkin olin hieman kateellinen heille. Olin jo nyt varmasti parempi kuin koko tämän Tie Tähtiin -cupin alussa, ennen yhtäkään valmennusta ja osakilpailua. Ja Pond -- ei ollut huono Pondikaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti