sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Ruunaan Kypärä: 3. osakilpailu

Ruunaan Kypärä, 3. osakilpailussa.
 
Ruunaan Kypärä
3. osakilpailu
© Lynn

Ruska oli melkein kuusi vuotta vanha ja maailman suloisin tyttö. Hän istui Pondin huipulla punaisessa toppahaalarissaan ja puristi löpsöjä ohjia kädet linkussa. Taputin hänen huomaamatta Pondin kaulaa. En ymmärtänyt, miten se oli omistajansa Riitan mielestä huono ratsastuskouluhevonen, kun se jaksoi kilpailuiden lämmittelykentälläkin talsia vierelläni hyvin varovaisesti Ruska selässään. Riitan täytyi olla väärässä. En minä nostaisi kalleinta aarrettani, omaa tytärtäni ikinä huonon hevosen selkään.

Ruska oli lähtenyt minun mukaani mukamas hevosenhoitajaksi. Hän oli katsonut Dressage Masterseja tiiviisti televisiosta ja kisareissulta palattuani hän oli todennut, että hänestäkin tulisi isona sellainen muumi. Kun minä olin varovasti kysynyt, mikä se sellainen muumi on, Ruska oli katsonut minua epäuskoisena. Toettuaan hän oli kysynyt, eikö iskä tiennyt mahdollisesti yhtään mitään! Muumi on tietenkin se, joka hoitaa hevosta kisoissa!!

No, Ruskan unelma-ammatit tiedettiin. Viikkoa aikaisemmin hän oli halunnut tulla isona seepraksi, mutta se vaihe ei ollut kestänyt kauaa, sillä hän ei kuulemma haluaisi elää niin kaukana minusta ja äidistään kuin seeprat elävät. Silti aina uuden ammatin itselleen keksiessään Ruska ryhtyi tomerasti edistämään uraansa. Koska uusin villitys oli groomi, Ruskan oli tietenkin päästävä ensin hoitamaan ja sitten lämmittelemään Pondia Ruunaan Kypärässä edes hetkeksi aikaa, kun minä olin saanut sen oikeasti lämmiteltyä ja hoidettua. Onneksi olimme niin myöhään ratsastusvuorossa, että ympärillämme ei ollut enää minkäänlaista vilinää. Vaikka olihan Pond vilinään tottunut, se viilipytty.

Ihan yksin Ruska ei saanut kuitenkaan Pondia lämmitellä. Kiersin tiiviisti mukana kävellen Pondin pään vieressä kädet taskuissa. Se näytti ärsyttävän Ruskaa suunnattomasti, mutta miellyttävän Pondia, joka ilahtui saamistaan välirapsuista. Kotona tyttäreni olisi komentanut minut tiukasti tieheni -- hän hoki aina "olevansa iso ja menevänsä itte" -- mutta ei onneksi kehdannut kisoissa karjua. Hänenhän piti kuitenkin olla groomi, ja telkkarissakin Ruskan mukaan muumit olivat käyttäytyneet tosi elefantisti.

Ruska jaksoi ratsastaa yhden kokonaisen kierroksen ennen kuin halusi päästä ostamaan hattaraa. Otin hänestä kopin, kun hän luisutteli omituisessa vinoasennossa alas Pondin satulasta. Kun nousin itse hänen tilalleen satulaan mennäkseni vielä pari kierrosta ennen luokkaani, hän taapersi jo äitinsä kanssa pois kuin meritähti paksussa punaisessa haalarissaan. Hän kääntyi vielä huikkaamaan minulle, että keskity nyt iskä kerrankin sitten volteilla siihen ulko-ohjaan. Siinä kehotuksessa kuului niin selvästi Riitan äänen kaiku, että minun oltava katsomatta silmiin ketään toista ratsastajaa, etten purskahtaisi nauruun. Ai että, miten hieno tallitiimi Pond-paralla olikaan.

Reita ja Pond sijoittuivat 1/5.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti